Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

Stansvikin historiaa

 

Päärakennus ja laituri venevajoineen

Stansvikin allodisäterin historia itsenäisenä tilana ulottuu 1790-luvulle, jolloin se erotettiin Degerön säteristä, joka silloin käsitti suurimman osan Degerön ja Villingin saarista. Aluksi muutama sana tästä Stansvikin kantatilasta, jonka kohtaloa voidaan seurata 1500-luvun loppupuolelta asti. Silloin sen omisti Helsingin pormestari Lars Mickelsson, jonka poika Augustinus Larson (1646 jälkeen aatelisnimeltään Svanström) peri säterin.

Svanströmin tytär, Gunilla Svanström, peri Degerön kartanon, jonka hänen tyttärensä Anna Kristina Brunow vuorostaan peri 1700-luvun alussa. Myrskylän kartanossa 2.1.1735 päivätyn sopimuksen mukaan Anna Kristina Brunowin tytär, Sofia Elisabet Mellin, sai Degerön huomenlahjana solmiessaan avioliiton luutnantti, vapaaherra Otto Armfeltin (k. 1742) kanssa. Degerön peri heidän poikansa, Uudenmaan jalkaväen luutnantti, Carl Adam Armfelt, joka kuoli Degerössä vuonna 1792.

Stansvikin historia itsenäisenä tilana alkoi 15.9.1798, jolloin Armfeltin perilliset myivät Degerön yhtiölle, jonka osakkaana oli muun muassa majuri Johan Ludvig Brant. Hän sai osalleen Stansvikin torpan, joka silloin oli 3/16 osa Degerön säteristä. Tila arvioitiin 5/32 manttaaliksi ja pinta-ala oli n. 170 tynnyrinalaa. Kauppasumma oli 1 000 valtion velkariksiä. Majuri Brant ei koskaan asettunut asumaan tilalleen.

1780-luvulla havaittiin, että Stansvikin kalliot sisälsivät huomattavasti rauta- ja hopeamalmia. Kaivostoiminta osoittautui kuitenkin kannattamattomaksi. Vuosien 1798-1799 manttaalikirjojen mukaan Stansvikia asutti vain kaivosseppä Boman. Vuosina 1800-1801 Stansvik näyttää olleen autiona.

Vuosien 1802-1804 manttaalikirjojen mukaan Stansvikin omisti kapteeni Fabian Casimir Rosvall, joka oli syntynyt Ruotsissa 1766 ja saanut sotilaallisen koulutuksen Karlskronassa. Hän asui Stansvikissa jonkin aikaa, koska yksi hänen kirjoittamistaan useista oppikirjoista yksi on päivätty Stansvikissa 25.8.1804.

Manttaalikirjojen perusteella voidaan olettaa, että nykyinen kartanorakennus on rakennettu 1803 tai 1804. Sen tyylikin viittaa juuri vuosisadan vaihteeseen. Kirjoista ilmenee, että kartanorakennus rakennettiin vanhojen kalastajatorppien ympärille. Luksusluokan asunnoista perittävän veron kiristäminen 1790-luvulla on saattanut vaikuttaa talon arkkitehtuuriin. Se perustui nimittäin ikkunoiden määrään. Stansvikin julkisivulla olevien lukuisten ikkunoiden piti tehdä varakas vaikutelma, kun taas talon takapuolelle tehtiin monta valeikkunaa. Rosvall oli kenties itse laatinut kartanon piirustukset. Kartanon päärakennuksen sisään jääneet kaksi kalastajatorppaa ovat 1700-luvun alkupuolelta.

Vuonna 1790 Viaporiin tullut Rosvall, joka 1808 oli ylennetty majuriksi, meni rauhanteon jälkeen 1809 Venäjän laivaston palvelukseen ja yleni kenraalimajuriksi. Saatuaan aatelisarvon 1821 hän kirjoitti nimensä von Rosvall ja sai lopulta valtioneuvoksen arvonimen. Jossakin vaiheessa hän muutti Sipoon Söderkullan kartanoon, jonka hän sodan jälkeen oli ostanut.

Stansvikin historiallinen kartta >> 

 

Tunnettu muotokuva- ja miniatyyrimaalari Emanuel Thelning, joka oli syntynyt Ruotsissa 1767, asui manttaalikirjan mukaan Stansvikissa jo vuonna 1805, joten on todennäköistä, että Rosvall myi Stansvikin hänelle sinä vuonna. Thelning työskenteli ahkerasti maalaten varuskunnan upseerien muotokuvia ja tuli tunnetuksi suurella taulullaan, joka esittää Porvoon valtiopäiviä 1808. Taulu, joka maalattiin Stansvikissa, hankki hänelle myös 600 ruplan vuotuisen eläkkeen. Thelningin myöhemmin muutettua Pietariin, Stansvik oli vuokrattuna Viaporin korkeille venäläisille upseereille. Thelning kuoli Pietarissa yksin ja unohdettuna 1831.

11.11.1817 lapseton Thelning myi Stansvikin 9 000 ruplasta vasta-aateloidulle hallituskonseljin jäsenelle, sittemmin valtioneuvokselle Fredrik Vilhelm Edelheimille. Vuonna 1821 oli Edelheimin perhe ottanut kartanon hallintaansa asuen siellä vain kesäisin. Edelheimin kuoltua 1833 kuului Stansvikin tila hänen lapsilleen 5.9.1836 saakka, jolloin hänen vanhin poikansa, senaatin kanslisti, sittemmin senaattori ja valtioneuvos Paul Henrik Edelheim lunasti siskonsa pesästä ja tuli Stansvikin omistajaksi. Omaisuus arvioitiin silloin 12 000 ruplaksi. Onnentemppeli periytyy Edelheimien ajoilta (1817-1855), tarkempaa aikamääritystä historiasta ei tiedetä.

1.1.1856 Stansvik vaihtoi jälleen omistajaa, kun Paul Edelheimin lasten holhooja, pankinjohtaja Frans Edelheim, myi kartanon lääketieteen ja kirurgian tohtorille, sittemmin paroniksi aateloidulle ja lääkintöhallituksen pääjohtajalle Knut Felix von Willebrandille. Kauppasumma oli 8 500 hopearuplaa, josta 6 572 ruplaa oli tilaan kiinnitettyä velkaa. Von Willebrand teki paljon työtä kartanon kaunistamiseksi muun muassa istuttamalla kauniin tammikujan, johon tammen terhot tuotiin 1860 Ranskasta saakka.

Luonnonkauneutensa ja isäntäväen miellyttävän vieraanvaraisuuden ansiosta Stansvikista tuli kesäisin monelle pääkaupungin asukkaalle pidetty pakopaikka ja kartanon maille perheen monet ystävät saivat kesäasuntonsa, johon he vuosi vuoden jälkeen palasivat samalla innolla. Viimeksi mainittujen joukossa mainittakoon erityisesti August Schauman, Knut Furuhjelm sekä A. von Collan. Myös Degerön naapurien kanssa oli vilkasta seuraelämää. Erityisesti perheeseen kuuluvien nuorten - Victor, Maria, Erik, Reinhold ja Alice v. Willebrand - iloinen ja vapaa elämä yhdessä naapuritilojen ikätoveriensa kanssa antoi heille unohtumattomia muistoja.

Pääjohtaja von Willebrand kuoli 1893 ja hänen vaimonsa Anna Sofia 1914, jolloin tila siirtyi heidän lapsilleen. Ruotsiin siirtyneet perilliset vierailivat tämän jälkeen kesä toisensa jälkeen Stansvikissa seurustellen erityisesti Alfred ja Gustav Norrménien perheiden sekä August Ramsayn kanssa. Näin pidettiin huolta siitä, että vanhojen aikojen iloinen seuraelämä jatkui vielä pitkään.

Vuonna 1938 Helsingin kaupunki osti Stansvikin. Vuodesta 1945 kartano on maa-alueineen ja rakennuksineen ollut vuokrattuna Helsingin kunnallisvirkamiehet ja toimihenkilöt r.y.:lle (HKVT), jonka nimi on nykyisin KVL Helsinki ry.

Vuonna 2005 yhdistyksen nimi muuttui Jyty Helsinki ry:ksi ja vuonna 2017 Jyty Metropoli ry:ksi.